sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kuka muka käyttää jalkakäytäviä?

Hei ihminen!

Kanadassa hommat rullaa ihan mallikkaasti. Aloitetaan tällä kertaa kouluhommilla.

Kurssit ja niiden suorittaminen alkaa sujua jo rutiinilla. Kuten aikaisemmin mainitsin, käyn täällä neljä kurssia á 6 opintopistettä per kurssi. Kursseilla on kuitenkin pieniä eroavaisuuksia sen suhteen, miten nämä opintopisteet ansaitaan. Esimerkiksi ohjelmointikurssilla on vain kaksi lyhyttä luentoa viikossa, yksi kolmen tunnin harjoitusryhmä, jonka päätteeksi quiz, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan. Sosiologian kurssilla taas on kaksi pitempää luentoa, joka luentoa varten luettavat artikkelit, joista tehty raportti vaikuttaa loppuarvosanaan, sekä ryhmätyö. Kotoisaan systeemiin verrattuna huomattavin eroavaisuus onkin se, että täällä luennolle osallistuminen ja päivittäisten/viikottaisten tehtävien tekeminen on huomattavan tärkeässä asemassa kurssien suorittamisen suhteen. Akateeminen vapaus on tavallaan täälläkin olemassa, mutta jos sitä tulkitsee sillä tavoin ettei käy luennoilla vaan opiskelee kotona, tippuu arvosanoista jo lähtökohtaisesti aika iso osa pois. Eli valitettavasti isommat reissaamiset täällä voi unohtaa.

Sitten hauskempiin asioihin. Mie ostin pyörän :3 Marssin tietämättömyyteni kanssa paikalliseen pyöräkauppaan, ja ilmoitin kovaan ääneen, että fatbike hetimullenyt. Seuraavan puolen tunnin aikana vertailtiin malleja ja mietittiin tarpeita, ja päädyin tuhlaamaan säästöni ihan hyvässä alennuksessa olleeseen Specialized Fatboy SE:hen. Olen nyt siis köyhä, mutta onnellinen punaisen paholaisen omistaja. Pyöräilykelit ja vapaat hetket ovat osuneet yksiin jo useampaan otteeseen, ja paikallisen puiston reitit alkavat olla jo melko lailla koluttu. Tässä tämmönen hassu video kun lähdin ajamaan täysin jäätyneelle reitille tietämättä mitä sieltä tulee vastaan.



Tästäkin kaatumisesta huolimatta en ole nauttinut mistään urheilusta näin paljoa ihan vähään aikaan. Tähän mennessä ostos on tuntunut ehdottoman kannattavalta, ja pitempien reissujen suunnittelu on kovassa vauhdissa.

Tänä viikonloppuna olikin sitten tarkoitus hankkiutua jo katselemaan enemmän paikallisia nähtävyyksiä, mutta perjantain ja lauantain välisenä yönä lumimyrsky laittoi Tampereen sekaisin siihen malliin, että koko kylä oli aivan seis noin vuorokauden. Muutama kauppa pysyi auki, mutta suurin osa yliopistosta pysyi kiinni koko lauantain. Tavallaan ihan ymmärrettävää, koska 30 senttiä uutta lunta ja erittäin navakka tuuli heittivät esimerkiksi meidän asuinrakennuksen ympärille reippaasti yli metrin kinokset. Tässä tämmönen hauska timelapse-video kun huoneeni ikkuna jäätyy yön aikana

Tästä lumimyrskystä ollaankin sitten koitettu toipua tämä viikonloppu, ja hauskana sivuhuomiona haluaisin sydämeni pohjasta kiittää niitä henkilöitä, jotka ajavat Suomessa kaduilta lumet raudanlujalla ammattitaidolla. Täällä nimittäin ei hommaa osata tai haluta osata: Lumet satoi lauantai-iltapäivään mennessä. KAIKKI jalkakäytävät oli auraamatta vielä sunnuntai-iltana. Autojen väylät oli aurattu, suolattu ja hyvä ettei harjattu puhtaiksi, jotta paikalliset kitka-einarit pääsevät autolla puistoon 500 metrin päähän laskemaan mäkeä. Suomalaiset teiden ja pihojen kunnossapidosta vastaavat ihmiset saavat tästä ikuisuuteen tulla piippaavine autoineen kolisuttelemaan ikkunani alle vaikka viideltä aamulla, en valita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti