Mie läksin, taas.

Hei ihmiset!

Otin taas harppauksen uusiin suuntimiin, ja pistän melkein perinteiseen tapaan taas tämmöisen blogin pystyyn koska a) tottakai teitä kiinnostaa, ja b) tämä korvaa kivasti erillisen matkaraportin tekemisen sitten myöhemmin. Disclaimer: jos sinusta joskus tuntuu siltä, että horisen sekavia livenä niin you ain't seen nothing yet. Ja teen kirovireitä. Sellaista on elämä.

Tällä kertaa suuntana on LUT:n vaihtopartneri Memorial University Newfoundland St. John's -nimisessä Turun kokoisessa kylässä Newfoundlandissä. Ja se on sitten Kanadassa, jos et tiennyt. Passiin leimoja, jee!

Reissu on nyt aluillaan, ja parhaillaan olen toipumassa noin 25 tunnin matkaamisesta hostellilla. Koska hostellin telkkarista tulee X-Men 3, on ihan hyvää aikaa pistää tekstiä tuuttiin. Aloitin matkani kohteeseen siis jo näin joulun välipäivinä, ja olen turisteilemassa Bostonissa viikon verran. Ohjelmaan kuuluu Celticsin ja Bruinsin matsit, joista Bruins vs. Sabres sopivasti uudenvuodenaattona, joten siellä saattaa olla railakasta. Tavoitteena myös tutustua Bostonin suureen määrään historiallisia kohteita malliin Freedom Trail ja kumppanit. Seuraavaan postaukseen voisin sitten ehkä keksiä pari kuvaakin jo tältä ekalta osiolta. Tässä teaseriksi pari tyyppiä sisällissodassa sotineiden muistomerkistä Boston Commonissa.

Emansipaatio syntyi näiden naamakarvojen avulla

Tammikuun ensimmäisellä viikolla alkavat jo luennot, joten siirtyminen saarelle tapahtuu vuoden vaihduttua. Kämpän yliopiston asuntolasta saan 4. päivä (neljän nuoren miehen soluasunto AI ETTÄ :3 terv. huono hajuaisti on siunaus). Luentoja on näillä näkymin viitenä päivänä viikossa muutamia tunteja, ja luennoilla on läsnäolopakko. Tämä voisi haitata, mutta onnekseni fiksuna kaverina olen varannut kurssit niin että luennot kestävät maksimissaan 4h päivässä taukoineen. Odotan siis oikeasti ihan innolla täysipäiväiseen opiskeluun paluuta, vaikka olihan meillä töissäkin kivaa (maksettu mainos).

Mitään suurempia reissuja Newfoundlandissä en ole vielä suunnitellut, mutta aikomuksena on ostaa fatbike ja ottaa viikonloppuisin lyhyitä reissuja lähialueille. Kai siellä jotakin tylsää nähtävää on.

Jos luet tätä "voisin lähteä itsekin" -fiiliksellä, niin sinulle tässä osio nimeltään "mitä tehdä ennen matkaan lähtöä ja mitä kannattaa huomioida":

- Sivuaineen suorittamisen suhteen ongelmalliseksi voi tulla kursseille osallistumisen rajoitukset. Itse tykittelen MUN:ssä tietotekniikan kursseja sivuaineen verran (näillä näkymin), mutta en saa osallistua toisen vuoden kursseille koska esitietovaatimukset puuttuvat, ja harrastuspohja ei kelvannut esitiedoksi. Ei siinä mitään, mutta kevätlukukaudella järjestetään vain rajallinen määrä ensimmäisen vuoden opiskelijalle soveltuvia tietotekniikan kursseja, joten kurssimäärät voivat jäädä pieniksi --> suosittelen jotain multi-disciplinary -ohjelmaa kuten vaikkapa viestintä. Toisaalta viestinnän kursseista songwriting-kurssin sisältö voi jäädä työelämämielessä vähän ohueksi, mutta kuka minä olen sinua tuomitsemaan.

- Edelliseen liittyen: MUN:n opintoneuvojat suosittelevat vain neljän kurssin käymistä lukukaudessa. Tästä saat itsellesi 24 op. Jos teet viisi, saat 30 op.

- Jaa sinä hait sinne ja tulit LUT:n valitsemaksi? Hyvä homma! Jos haluat helpottaa elämääsi, hae MUN:n opiskelija-asuntoloihin jo ennen kuin saat virallisen hyväksynnän MUN:stä. Näin voi tehdä, ja jos et sitten pääsekään, niin saat rahasi kyllä takaisin.

- Ennen matkaan lähtöä hommaa itsellesi tarvittavat maahantulodokumentit. Jos matkaat suoraan känädään, tarvitset ainakin eTA-dokumentit, kerron kyllä tässä myöhemmin, jos ilmaantuu jotakin muuta vielä. Jos matkaat känädään US of A:n kautta, niin tarvitset tietty myös Yhdysvaltain ESTA-dokumentin maahantuloa varten. Nämä kannattaa selvittää hyvin. Pro tip: varaa itsellesi jotain hyvää sporttiläppää maahantuloa varten: Bostonin kentällä rajaukko oli vähän kärtyllä päällä joskus 2200 paikallista aikaa, mutta ilme kirkastui heti kun juteltiin jääkiekosta ja Raskin edesottamuksista. 5/5 virkailija, would give fingerprints again.

- Muista tulostaa kaikki matkaan liittyvät lipukkeet. Itse sain kuumotus maximukset Lontoossa, kun virkailija kyselee että mites pitkään olet sitten Kanadassa. "No melkein viisi kuukautta." "No Mutta eihän se käy koska 90 päivää on maksimi ilman viisumia." "No mut meen opiskelemaan." "No näytä hyväksymiskirje sieltä yliopistosta." "No ei miulla semmosta ole kuin sähköpostissa." "No kaivapa se esille." "No ei oo nettiä", ja niin edelleen. Sain sen sitten näytettyä ja lennollekin pääsin, mutta ottakaa fiksummat opiksi.

- Ota osaa MUN:n mentor-ohjelmaan. Tavallaan tämä vastaan meikäläisten kv-tuutorointia, mutta erona on se, että sinulla on ihan oma henkilökohtainen ihminen siellä.

Lopuksi: Parasta reissussa tähän mennessä: MINÄ YMMÄRRÄN NÄIDEN KIELTÄ! Kahteen viimeisimpään reissuun verrattuna on vaan niin pirusti helpompaa kun voi ihan oikeasti kommunikoida lähes kenen tahansa kanssa lähes mistä vaan. Huonointa reissussa tähän mennessä: 7h vaihto Gatwickillä, mutta se oli ihan oma vika.